Регистрация
 
Список пользователей Пользователей : 281

пользователи 10 последние пользователи:
Sanvel   lstep   renada62   yula   burbur   Elenka   Alyra   Alexandra123   Tanjusha   kiriek   

Логин:

Пароль:

[ Забыли пароль? ]


  Сейчас online:
  Гостей online: 1

Всего визитов Всего визитов: 1177312  

Ваш IP: 54.81.197.127

Погода
Курсы валют

Информеры - курсы валют

Посетители сайта
free counters
Отношения Финляндии и России - Добро пожаловать и до свидания !

Perjantai 20.10.2006 oli uutisten suhteen huippupäivä: Lahden EU-huippukokous, presidentti Putin, mielenosoittajat, Venäjä - Gruusia, energialähteet ja... inkeriläiset paluumuuttajat saman tien. Tarkemmin sanottuna inkerinsuomalaisten paluumuuton lopettaminen.
 
Helsingin Sanomilla tuskin oli tarkoitus nostattaa kohua inkeriläisten keskuudessa, mutta asiat vain sattuivat yhteen. Vastakaikua, jota Hesarin artikkeli herätti, eivät odottaneet itse inkeriläisetkään. Inkerinsuomalaiset, yleensä hieman varovaisina ilmaisemaan tunteitaan, harkitsivat tällä kertaa yhtäkkiä jopa mielenosoituksen järjestämistä.
 
Kohun nouseminen on ymmärrettävää. Lakkautuspäätöksen seuraukset tulevat olemaan epäinhimilliset. Inkerinsuomalaiset tietävät sen aiheuttavan perheiden jakoa, yksinäisiä vanhuksia ja kyvyttömyyttä vaikuttaa tulevaisuuteen. Onhan heidän kotimaansa historiassa sivuja, jolloin asuminen eri maassa tarkoitti elinikäistä eroamista läheisistä. Arvet ovat vieläkin arkoja. Pelko ja suru ovat huonoja neuvojia. Tilanteen pitäisi nyt antaa rauhoittua.
 
Mihin sitten olen pyrkimässä viestilläni? En suinkaan osoittamaan kiittämättömyyttä maalle, joka on osannut vuonna 1991 luoda upean paluumuutto-ohjelman. Siihen perustuen Suomi on ottanut vastaan ihmisiä, jotka tulevat tänne etsimään kadonnutta henkistä yhteyttä suomalaisiin ja kohentamaan suomalaista identiteettiään, joka heiltä on yritetty viedä pois heidän synnyinmaassaan. Traagisinta on, että paluumuutto-ohjelmasta on tullut tavallisesta, pienestä ihmisestä välittävän demokraattisen Suomen symboli.
 
Muistuu mieleen vanhemmat paluumuuttajat, jotka ovat uhmakkaasti pitäneet kiinni uskonnostaan ja identiteetistään. Tai ne nuoremmat, jotka säilyttivät tai jopa opettelivat kielen, vaikka muut pitivät sitä tarpeettomana ja menneisyyden merkkinä.
 
Nyt valtion ja median antama viesti on selkeä: valtio pyrkii työperäiseen maahanmuuttoon eikä paluumuuttajan statuksella muuttavista ole siihen. Heistä on vain huumerikollisuuteen tai muuhun rikollisuuteen.
 
Mihin tavallisten kansalaisten ja poliitikkojen näkemys perustuu? Onko olemassa tilastotietoa siitä, paljonko rikollisten luvuissa on inkerinsuomalaisia paluumuuttajia? Paljonko heitä on työssä tai työttöminä? Miten tutkimus on tehty? Tosiasia kuitenkin on: inkerinsuomalaisia ei voida tilastoissa mitenkään erotella omaksi ryhmäkseen. Äidinkielen perusteella heidät merkitään joko suomalaisiksi, venäläisiksi, tai virolaisiksi... Viralliset tilastot eivät siis tunne lainkaan inkerinsuomalaisten vähemmistöryhmää. Tilastoja on yksinkertaisesti mahdotonta tehdä!
 
Siitä huolimatta tiedotusvälineet luovat paluumuuttajista kuvaa Suomelle haitallisena tulijamassana. Eivät he ole sitä. He tekevät työtä, maksavat veroja, synnyttävät Suomelle lapsia. Lapsia, joista Suomi kasvattaa niitä ”oikeita”; suomalaisia työntekijöitä, vaikuttajia tai mitä kulloinkin tavoitteena on.
 
Totta kai, inkerinsuomalaiset on elävä yhteisö, jossa on vajavaisuuksiakin. Mutta miksi tiedotuslähteet tuovat esiin vain negatiivisia uutisia? Missä ovat ne rakentavat uutiset, kertomukset inkeriläisten työstä ja saavutuksista?
 
Missä ovat rakentavammat uutiset: inkeriläisten paluumuuttajien menestystarinat, nuorten opiskelu- ja työsaavutukset? Inkerinsuomalaisten mentaliteetti on läheinen suomalaisille - myös he pitävät matalaa profiilia, tekevät sisukkaasti työtä, eivätkä hekään pyri itse julkisuuteen, jos ei ole erityistä sanottavaa. Jos ja kun heillekin joskus annetaan suunvuoro, niin silloin he saavat lausua vain muutaman sanasen. Näyttääkseen, että kyllä ne puhuakin osaavat. Uutiskanavat kuvaavat maahanmuuttajia ainoastaan poliitikkojen haastattelujen tai maahanmuuttolakien uudistuksista kertovien uutisten mykkänä taustakuvana.
 
Tasavertaiseen keskusteluun pyrkivät vain tietyt, maahanmuuttajille tarkoitetut tai maahanmuuttajien voimin tehdyt tiedotusvälineet. Moniko suomalainen seuraa niitä? On syytä epäillä, että niiden lukija- ja katsojakuntakin koostuu itse maahanmuuttajista ja ihmisistä, joiden työn kohderyhmänä maahanmuuttajat ovat. Miten suomalaisille annetaan monipuolista tietoa paluumuuttajista? Vai eikö ole tarkoitustakaan?
 
Inkeriläiset ovat joutuneet prässin väliin: toisaalta pyritään työpainotteiseen maahanmuuttoon, toisaalta pelätään, että he vievät työpaikkoja ja siksi maahanmuuttoa halutaan rajoittaa.
 
Olettaisin, että Suomen on pyrittävä tasavertaisuuteen luomalla työpaikkoja, työllistymisohjelmia, etteivät ihmiset tuhraantuisi kurssikierteessä tai kotiseinien sisällä. Mitä jos paluumuuttajille annettaisi pikkuisen laajempi valinnan vara kuin pelkkä työllistyminen siivousalalle? Näin heistäkin saadaan tavoitettua työvoimaa. Tuntuu kurjalta lukea erään paluumuuttajan perheenjäsenen kurssihakemuksesta: Venäjällä lääkäri, Suomessa siivooja. Kunnioitan tämän henkilön valintaa, mutta eikö tämä ole voimavarojen ja osaamisen haaskausta?
 
”Ette ole toivottuja” on huono viesti kaikin puolin. Se on erittäin haitallista omaa identiteettiä vasta rakentavalle, täällä asuvalle nuorten inkerinsuomalaisten sukupolvelle. Katkeruus on huono kasvattaja. Uskon vanhemmankin sukupolven salaa pyyhkivän poskelta voimattomuuden kyyneleen.
 
Kiellot ja lakkaukset eivät ole koskaan tehneet hyvää jälkeä. Jos niitä käytetään, niin ne pitää perustella hyvin. Pelkkä pelottelu tänne muuttavien lukumäärällä ei riitä. Mitä jos vain jatkettaisiin jonossa (jopa lähes 10 vuotta) olevien käsittelyä? Ja jätettäisiin mahdollisuus lopuille, harvoille inkerinsuomalaisille, hakeutua tänne paluumuuttajana.
 
Vakaa näkemykseni on, että median tuhoava asenne ei tee hyvää Suomelle eikä kieltojen ja lakkautusten avulla edistetä moniarvoisen, monikulttuurisen ja syrjimättömän yhteiskunnan kehittymistä.
 
 
Irina Kapelian,
Inkerikeskus ry:n hallituksen puheenjohtaja

Создано : 07/11/2006 @ 10:24
Обновлено : 07/11/2006 @ 10:24
Категория : Отношения Финляндии и России
Страница просмотрена 11283 раз


Предпросмотр печати Предпросмотр печати     Версия для печати Версия для печати

Комментарии:


Пока комментариев нет.
Вы первым можете добавить комментарий!


Календарь
Mini Chat
Последние статьи
Статьи

Закрыть Интересное о Финляндии

Закрыть История Ингерманландии

Закрыть Отношения Финляндии и России

Закрыть Судьбы

Закрыть Финно-угорский мир

Опрос
Как долго вы изучаете финский язык...
 
Только начал/а
Около года
Более 2 лет
Более 5 лет
Всю жизнь
Результаты
^ Наверх ^